Jälkifiilareita

"Festarit" vietiin läpi suunnitelmien muaisesti vaikka sade toikin pitentä lisämakua päivään. Porukkaa saapui n. 40 henkeä ja tunnelma oli kyllä juuri sitä mitä tällaiselta tapahtumalta toivookin, leppoisaa ja rentoa. Huojuva Lato nousi stagelle klo 14 ja veti ensimmäisen setin kuivana eli siis sade pysyi loitolla. Suonna johti joukkoaan mukavan rennosti, muutta määrätietoisesti. Kuultiin koskettavia tulkintoja ja sanoituksia joista mieleen jäi mm. Lasiset siivet, Suomen hevonen ja tietty vuoden hittibiisi Rakkaus ja juuret, jota porukka osasi laulaa mukanakin.
Setin loppuun saatiin lavalle myös Special Guest Star, paikallinen kesävieras, bändille tuttu Heikki Karttunen huuliharpun kanssa.

Toinen setti muuttui klubivedoksi, kun sade otti ohjat käsiinsä ja siirryimme kaikki sisätiloihin. Olohuone raivaantui hetkessä ja bändi veti parastaan. Tunnelma oli silloin todella käsin kosketeltava ja tiivis. Olo oli kuin olisi todellakin ollut jossain varsinaisella klubilla. Yleisö intoutui laulamaan kitapurjeet lepattaen "Ajan yössä tulen tuolta kaukaa, silmät turtuu selkää kolotta" ja määränpäähän kun päästiin niin kai siellä jo rahtikirjakin syötiin! :) Hyv'ä meno, kiitos bändille!

No niin, yhtyeen ja yleisön riehuessa sisätiloissa, sade olikin lakannut ja aurinkokin vähän pilkahteli välillä. Me pääästiin lautelille ja tietty tehtiin parhaamme ja se tuntui riittävän myös. Saatiin ihan encoretkin.

Tapahtumasta jäi todella hyvä muisto. Niin hyvä, että tuumattiin, että tuleehan se ensi vuosikin... Tiedä vaikka otettaisi uusiksi. Kutsuun voisi sitten jo laittaa, että "Perinteinen" heh!


Hyvää kesää kaikille!